Leiripelit alkoivat karsintasarjojen perusteella lohkon kovinta vastustajaa, Kempelettä, vastaan. Seitsemän kertaa Suomen mestaruuden voittaneen ja 11 kertaa Itä-Länsi-ottelussa pelanneen pelinjohtajansa Jarkko Kokon johdolla Kempele siirtyi 3-0-johtoon. Kolmannessa vuorossa kirimme kuitenkin rinnalle ja jännittävässä tasatilanteessa siirryttiin viimeiseen vuoroon. Kempele teki väkisin yhden juoksun, emmekä pystyneet omalla sisävuorolla enää vastaamaan, ja niukka tappio oli avauspelin tuloksena.
Hyvinkää on ollut monella leirillä meille helppo vastustaja. Kun vielä Emma liittyi tässä pelissä joukkueeseemme, uskoivat kannustusjoukot vahvasti ensimmäiseen voittoon. Alku oli karmea. Ensimmäisessä vuorossa Hyvinkää siirtyi heti 3-0-johtoon eikä oma peli tuntunut toimivan lainkaan. Ketsuppipullo aukesi kuitenkin toisessa vuorossa eikä sen jälkeen ollut hädän päivää. Peli keskeytettiin kolmannessa vuoroparissa 20 juoksun erolla tilanteeseen 23-3. Kesän kolmas voittopeli oli plakkarissa.
Illalla vastaan asettui etukäteen vaaralliseksi laskettu Nurmo. Kolmas peli samana päivänä plus parit järkkävuorot hieman pelotti. Tytöt olivat kuitenkin hyvin latautuneita eikä vastustajalle annettu kuin kaksi juoksua. Oma lyöntipeli rullasi Hyvinkää-ottelun tapaan eikä voittajasta ollut epäselvyyttä. Eka pelipäivä leirillä oli hoidettu kunnialla.
Tiistaina aamupeli Impivaaran märällä kumirouheella pelattiin Hämeenlinnan Paukkua vastaan. Kenttä oli tosi tahmea eikä läpilyönneillä juhlittu. Tyttöjen tavaramerkiksi leirillä noussut pitävä ulkopeli oli taas rautaa ja myös Paukku kaatui tutuin 13-2-lukemin.
Iltapäivän peli Järvenpään Kinnaria vastaan tiedettiin ratkaisupeliksi. Voitto tietäisi jo lähes varmaa paikkaa kahdeksan parhaan joukossa. Jännitystä oli myös tyttöjen otteissa. Pallo poltti ulkopelissä eikä lyöntipelikään auennut. Muutama onnistunut suoritus kuitenkin käänsi pelin voitoksemme. Petekin tunnusti, että kun voitto varmistui, hänellä meni viluväreet pitkin käsivarsia. Kova paine ja helpotuksen tunne purkautuivat myös pelaajien hymyinä ottelun jälkeen.
Illalla jännitettiin ainakin kotikatsomoissa Kempele – Viinijärvi-pelin tulosta. Jos Kempele voittaisi, olisi Loimaa kahdeksan joukossa. Ja Kempele voitti. Illalla keskustelimme Peten kanssa tilanteesta ja päätimme, että tytöille ei asiaa vielä kerrota, jotta myös aamupeliin riittää virtaa.
Niin kävikin. Peli alkoi jo 8.30 ja mikäli oikein muistan, olemme aina hävinneet kaikki nämä aamuyön pelit. Nyt tytöistä näki, että keskittyminen oli kohdallaan. Poissa olivat valitukset tyyliin: ”Mä en jaksa pelata. Ai, ai kun sattuu. Apua, mää kualen”.
Kaappon ohjeita oli noudatettu ja tytöt olivat heränneet jo puoli seitsemältä, tehneet aamujumpan ja syöneet aamupalan. Tyytyväisenä seurasi fanikatsomo tyttöjen otteita eivätkä vastapuolen katsomosta kuuluneet ”Tasapuolisuutta tuomarit”-huudot laimentaneet iloamme voitto-ottelun jälkeen.
Nyt kaikki tytöt saivat tietää paikasta kahdeksan parhaan joukossa ja riemu oli sen mukainen. Tavoite oli saavutettu ja unelma mitalipeleistäkin oli vielä hengissä.
Iltapäivällä selvisivät jatkosarjan vastustajat. Lohkossa olivat Loimaan lisäksi oman alkulohkonsa voittaneet Oulu ja Joensuu sekä toinen lohkokakkonen Vihti.
Jatkosarja alkoi ottelulla Oulua vastaan. Kävimme aamupäivällä Peten kanssa skouttaamassa Oulun peliä Siipeä vastaan. ”Siparia pitää kiertää ja kakkoskopparia pitää hiillostaa” olivat pelin perusteella iltapäiväottelun teemat.
Hyvin peli lähtikin käyntiin ja Oulun kopparit etsivät monesti palloa Pallivahan pusikoista ja meidän kenttämme rullasi. Ulkopeli oli loistavaa. Emma putsasi keskikenttää ja Meri etukentän. Fanny ja Jenna estivät tehokkaasti takakentän läpilyöntiyritykset. Oulun kuuma pelinjohtaja komensi tyttönsä lyömään palloa kakkosrajaan, mutta Katri ja Riina olivat kuin muuri, ja siihen loppuivat Oulun eväät sisäpelissä. Myös muut tytöt, Hanna, Elina, Annina, Milja, Salla, Anne-Maarit ja Helena hoitivat hommansa hienosti. Jatkosarja oli aloitettu voitolla ja ensi kertaa pitkään aikaan nähtiin pelin jälkeen tyttöjen hurraava piiri pyörimässä kiilan tuntumassa.
Viides leiripäivä alkoi Nummen kentällä ottelulla pahaksi tiedettyä Joensuuta vastaan. Pelissä oli molemmilla joukkueilla kovat panokset. Se näkyi totisina ilmeinä. Tytöt pelasivat alusta lähtien upeasti ja komeilla lyönneillä saatiin 3-0-johto, kun Joensuu tuli viimeistä kertaa sisävuoroonsa. Tähän kohtaan sattui tyttöjen leirin ainoa musta hetki, jossa epäonnistumiset seurasivat toistaan ja itäsuomalaiset nousivat kuilun partaalta 3-5-johtoon. Viimeisessä sisävuorossa saimme vielä tuomarivirheen seurauksena aloittaa lyönnit kahteen kertaan, mutta nyt ei onnistumisia enää tullut. Tappion kalkki oli katkeraa ja joensuulaisten riemu rajatonta. Vielä oli kuitenkin yksi peli jäljellä…
Se pelattiin Joensuun reilusti pöllyttänyttä Vihtiä vastaan iltapäivällä samalla Nummen kentällä. Kova oli yritys taas meidän tytöillämme eikä vastustajaa päästetty helpolla. Oma sisäpeli hieman yskähteli ja toisaalta vastassa oli todella hyvä ulkokenttä, joka poimi lähes kaikki lyöntimme varmasti. Voimat eivät riittäneet enää voittoon, ja pettymys oli kova pelin päätyttyä.
Vielä oli jäljellä yksi oljenkorsi. Vihti oli lohkoykkönen, mutta kakkospaikasta kamppailivat sekä Joensuu, Loimaa että Oulu. Joensuu – Oulu-peli oli käynnissä samaan aikaan, ja jos Oulu voittaisi niukasti Joensuun, olisivat kaikki kolme joukkuetta tasapisteissä ja silloin meidän Oulu-pelin selkeä voittomme olisi nostanut meidät keskinäisessä vertailussa välieriin mitaliotteluihin.
Peli oli ollut Oulun hallussa, mutta viimeisessä vuorossa kahden palon tilanteessa Joensuu oli pystynyt nousemaan tasoihin ja samalla välieriin. Välieräpaikka jäi siis periaatteessa vain yhden juoksun päähän.
Viimeisen leiripäivän sijoitusottelu avausvastustajaa Kempelettä vastaan oli kahden väsyneen ja varmasti myös hieman pettyneen joukkueen välinen koitos. Kempele purki vähäisiä voimiaan meidän kannaltamme oikeaan osoitteeseen eli tuomareihin. Lyöntipelimme kulki taas totutun kepeästi ja varsinkin Luolavuoren kolmospuolen ruusupuskas oli usein läpilyöntiemme kohteena. Helteisessä säässä saimme päättää leirin komeaan revanssiin aloitusvastustajastamme.
Voipuneet tytöt eivät oikein jaksaneet iloita hienosta viidennestä sijasta, mutta kunhan aikaa hieman kuluu, ymmärrämme, kuinka hienosti leiri sujui.
Harva olisi kevään pelejä katsellessa uskonut tällaiseen menestykseen. Alkulohkomme oli kuitenkin Suomen kovin. Rauma voitti Suomen mestaruuden ja Laitila otti pronssia. Lisäksi Pöytyä sai pelisarjassa pronssiset mitalit. Koville joukkueille siis alkukesällä hävittiin ja erityisesti kannattaa muistaa se, että voitimme kotonamme siis Suomen kolmanneksi kovimman joukkueen.
Joukkueenjohtajana seurasin ylpeänä kentän laidalla joukkueen toimintaa. Hävisimme vain kahdelle joukkueelle, pelisarjan voittaneelle Vihdille ja Joensuulle, emmekä antaneet heillekään kuin viisi juoksua per peli. Pelasimme siis valtavan hienoa ulkopeliä. Peleissä olleet ulkopaikkakuntalaiset ihastelivat myös kovaa lyöntipeliämme ja sanoivat, että meidän kuuluisi pelata kilpasarjassa.
Kiitos teille tytöt tästä ikimuistoisesta leiristä. Minun mielestäni te olitte parhaita!!
P.S. Kiitos myös Sinulle Pete. Kentän laidoilla näki monenlaisia pelinjohtajia, joista joidenkin johdettavaksi en tyttöjä antaisi. Oli aivan uskomatonta seurata, kuinka rauhallisesti ja kannustavasti jaksoit päivästä ja pelistä toiseen tukea tyttöjä. Tytöillä oli kentällä Suomen paras valmentaja, joka pikkuhassuttelevine peppuineen jaksoi pitää tunnelmaa yllä myös pelien ulkopuolella.
